Keskiviikko 1.6
Helsinki-Vantaan lentoaseman turvatarkastus oli muuttunut ja oikein hyvään sekä sujuvaan suuntaan! Enää ei tarvinnut nostella erikseen pussukoita, tietokoneita ja muita esille, vaan kaikki kerralla linjastolle ja läpivalaisuun. Hyvä!
No, ainahan jonkun tavarat katsastetaan tarkemmin ja nyt arpa lankesi minuun. Turvatarkastaja pyysi selitystä Kouvolan lakritsille ja päätyi oikein puristelemaan lakupusseja. Niinpä... siis oikeesti... ne ovat tuliaisia! Turvatarkastuksesta tuli lakritsitarkastus.
Torstai 2.6
Wieniä voi kuvailla monilla tavoilla. Se on kaupunki, jolla on mahtava menneisyys ja keisarinajan loisto näkyy yhä katukuvassa. Toisaalta sieltä löytyy nykyajan meininkiä ja suurkaupungin trendejä.
Nähtävää ja koettavaa siis riittää. Laadin Turisti-infon avulla jonkinlaisen "Must see"-listan, jota opiskelijat voivat hyödyntää. Julkisen liikenteen avulla siirtyminen on näppärää. Toki sen oppimiseen menee hieman aikaa ja eksymis/harhailu kuuluu oppimiseen aina!
Aina kun ajattelee, että tuo rakennus on huikea, niin seuraavassa korttelissa tulee vastaan seuraava arkkitehtooninen elämys.
Raatihuone.
"Must see ja kokea" kesäkaudella ovat myös keskustan puutarhat.Kaupungin vilinää pääsee pakoon luikahtamalla puutarhoihin ja siellä on viilentäviä varjopaikkoja ja vesielementtejä/juomapisteitä sekä istumapaikkoja. Tuoksuelementtikin saattaa tulla mukaan eli ruusut olivat täydessä kukassa juuri nyt.
Volksgartenin ruusupuutarhassa kukin runkoruusu oli istutettu tietylle ihmiselle ja siitä oli kyltti kertomassa: rakkaudella, kiitoksella, muistaen, toivoen...monenlaista kaunista ajatusta ja toivomusta.
Makumaailmoissa riittää myös koettavaa. Wienistä ei saa poistua ilman kakkuherkuttelua.
Perjantai 3.6
Maria Montessori : " The child is both a hope and a promise for mankind."
Päiväkodin ala-aulassa oli tämä taulu, joka tekstillään muistuttaa siitä tärkeästä kasvatustehtävästä, jota varhaiskasvattajat tekevät joka päivä arjessaan.
Pääsin tutustumaan kansainväliseeen, englanninkieleiseen Montessori-päiväkotiin. Huikea kokemus ja sitä on jopa hieman vaikea saattaa lyhyesti kirjalliseen muotoon. Oli hienoa päästä katsomaan, miten pedagogiikka näkyy lasten toiminnoissa, ohjaajien ohjauksessa ja materiaaleissa sekä koko päiväkodin arkkitehtuurissa. Lapsia oli yläkerrassa viisikymmentä ja alakerrassa seitsemänkymmentä. Koko päiväkotia ympäröi monimuotoinen puutarha, joka tarjoaa lapsille paitsi oppimisympäristön, niin myös tarpeellisen auringoa varjostavan leikkiympäristön. Wienin kesä saattaa olla kuuma ja helteinen.
Lasten ja perheiden kansallisuuksia oli kolmetoista. Myös henkilökunta oli monikultturinen. Paikan johtajana ja perustajana oli alunperin Skotlannista peräisin oleva Catherine. Hän työskenteli paitsi hallinnossa, niin tarvittaessa myös lapsiryhmässä ja tapasinkin hänet työn äärestä lasten keskellä. Elämäntyön merkitys näkyy varmasti siinä, että Catherine oli varsinaisen eläkeiän ylittänyt jo vuosia sitten, mutta työskenteli täysipäiväisesti yhä.
Maria Montessorin yksi pääteesi oli: "Auta minua tekemään itse". Näin siis lapsi sanoo aikuiselle ja se on ohjauksen kulmakivi. Lapset olivat hyvin aktiivisia ja itseohjautuvia. He osasivat toimia montessori-välineistön kanssa ja oli mielenkiintoista katsoa, kun he hakivat pikkumaton ja rullasivat itselleen toimintaalueen, jossa alkoi matemaattinen, luonnontieteellinen, maantieteellinen tai lukemisen/kirjoittamisen harjoittelu. Tehtäviä oli paljon ja ne olivat kaikki avohyllyillä valittavissa. Osa lapsista työskenteli pareittain. Aikuinen antoi tilaa lapsille, ohjasi tarvittaessa, mutta lapsen oma toiminta ja hoksaaminen oli koko ajan keskiössä. Tähän kaikkeen pedagogiikkaan syventymistä Edukon opiskelija saa jatkaa seuraavat neljä viikkoa ja tästä kokemuksesta tulee varmasti ikimuistoinen.
Matematiikan oppivälineistöä.
